Mistä äänekoskelaiset muistavat vuoden 2011. Ainakin Kuhnamon öljyturmasta, kaupungin satavuotisuudesta, Citymarketin avajaiset ja hienopaperitehtaan lakkautusuutisesta.
Vuosi vierähti nopeasti, kuten vuodet tapaavat vierähtää. Tapahtumia oli kuitenkin kaupungin ja yksittäisen ihmisen vuodessa määrättömästi. Sehän on elämänmenoa.
Äänekoskelaiset muistavat tämän vuoden myös Euroopan talouskriisistä, ja he muistavat sen myös ensi vuodesta, sitä seuraavasta ja niin edelleen.
Näinä aikoina, vaikka olemmekin eläneet syvässä rauhan tilassa jo vuosikymmeniä, ihmisten elämää varjostavat asiat, jotka ovat paitsi paikallisia myös maailmanlaajuisia. 
Kun Saarijärven Paavo kamppaili perheensä elannon puolesta hallan kourissa, maailma rajoittui Paavon näkökulmasta omaan korpitilaan ja lähimpään naapuristoon. Solidaarisuus oli silloinkin olemassa. Puolet pantiin petäjäistä omaan leipäkyrsään, koska naapurilta oli touon vienyt halla. Olisiko Paavo tinkinyt omastaan ja auttanut naapuria, jos tämä olisi ollut rahatilanteensa valheisiin kätkenyt ahne pelle ja lopulta jäänyt kiinni valehtelusta. Enpä oikein jaksa uskoa. Me tämän  ajan suomalaiset olemme valmiit myös näitä pellejä auttamaan. Onkohan tuollainen edes solidaarisuutta?

Hannu Rikkonen
Päätoimittaja