Jouluviikko se oli sellaista hulinaa että ei oikein tiennyt minne mennä, saati sitten missä olla, mutta ei ainakaan mitenkään juuri oikeassa paikassa ja vielä tehtynä kaikki ne hommat ja tehtävät, joita ei edes ole annettu ja vanhasta muistista niitä ei voinut mitenkään muistaa, koska kaikki oli aivan uusia juttuja paitsi kaksi. Meinaan vaan, joulukuusen hankkiminen ja kinkun paistaminen ja nekin minä tein juuri väärään aikaan, koska kuusi olisi pitänyt viedä sisälle jo pari tuntia aikaisemmin ja aivan eri paikkaan, mihin sen laitoin, vaikka siinä paikassa se oli aina ollut, mutta nyt sitä piti siirtää strategiset 30 senttiä sivulle ja laittaa uusi kuusimatto kuusen alle. Näitä kaikkia en ollut tyhmyyttäni ymmärtänyt. Kyllä sattuu sieluun, saati sitten se kinkun paistaminen, joka piti olla uunissa 7 tuntia, mutta sitä ei saanut yöllä paistaa. Koska päivällä oli uunilla ollut muuta käyttöä ja parvekkeella pahvilaatikossa se kinkku ei kypsy.
 Mutta tuli se joulu kuitenkin ja pukki kävi ja maha täynnä väärään aikaan paistettua kinkkua. Oli muuten mahdottoman hyvää, varmaan siks,i että se oli tehty vastoin Rouva Aurinkoisen sääntöjä.
 Oli siinä jouluaatossa paljon hyvääkin. Rouva Aurinkoisen siskon kanssa käytiin pari kertaa tupakalla, vaikken minä poltakaan, ja samalla ulkoiluttamassa mäyräkoiraa autotallissa. Ja vielä toinen hyvä syykin oli, kun piti etsiä linnulle auringonkukan siemeniä. Mutta tapanina oli autotallin lattialle tipahtanut mäyräkoiran takki ja siitä Rouva Aurinkoinen huomautti, että kyllä hän nyt ymmärtää, miksi ne linnut niin paljon siemeniä yö kaudet syövät. Tämän kaiken hän sanoi silmät viirulla, mikä tarkoitti, että heti mäyräkoiran takki roskiin ja pullot keräyslaatikkoon. 
Hyvähän se oli roskia kerätä, kun ei palellut, oli meinaan aivan uusi pukin tuoma pipo päässä. Meille joulu oli muutenkin hyvin antoisa, koska saimme olla joulun pyhät kotona eikä töissä niin kuin melkein kolmekymmentä vuotta aina olimme. Jos ihan totta puhutaan niin tapanina jo vähän hermostuneena mietin että mitenkähän me yhdessä sitä uutta vuotta sitten vietämme.  Yritin vähän, vain vähän, vihjaista, että eikös piletetä niin kuin aina ennekin töissä uutena vuonna, meinaan aamu seitsemään niin pysyy vanha fiilis, ja uutena asiana voitaisiin vaikka tehdä loppiaissiivous eli kuusen kaatajaiset siinä samalla pienessä hiprakassa. 
Ei tainnut mennä perille ehdotus, kun huomasin pian olevani pihan perällä kompostia hoitamassa. Niin onhan sekin tärkeä asia, joka pitää hoitaa ennen joulua. Mutta on tässä vielä jotain hyvää meinaan vaan, että uuteen vuoteen on vielä aikaa ja voi tapahtua vaikka mitä, mutta jos ottaa huomioon olevan käytännön, josta ei poiketa niin asiat eivät yleensä tai oikeastaan koskaan parane vaan tuppaavat jotenkin vain menemään aivan väärään suuntaan ainakin minun osaltani. Joten toivotan kaikille hyvää uutta vuotta ja aloitan uuden vuoden lupausten toteuttamisen ja niissä kiinni pitämisen, vaikken niitä ole tehnytkään, vaan ne minulle annetaan niin kuin Manulle illallinen lahjaksi. 
Sitten 11. päivään tammikuuta taas pääsen sivulle ja silloin katsotaan kuinka olen kuihtunut, mutta on tässäkin hyvää se että on vielä aikaa saada silavaa kylkiin ja siten riutuminen vie aikaa enemmän ja karppaus on mielestäni harppaus huonotuulisuuteen.