Eilen oli ollut kauniin aurinkoinen päivä kun yhdellä kyläkunnalla oli mökin Justiina pessyt suurpyykin, vuonna 1946 rakennetussa savusaunassa. Samaiseen saunaan oli alkuviikolla Jooseppi käynyt kirkolla tekemässä aivan kuin varta vasten palovakuutuksen korvausmääriin oikein tuntuvan lisäkorotuksen, etenkin jos jotain sattuu tulemaan, että eihän sitä koskaan tiedä, mutta onpahan kuitenkin varulta, kertoi Jooseppi naapurilleen.
Eilen oli tosiaan ollut parempi ja oikein hyvä pyykkipäivä, mutta tänään varsinaisena pyykkipäivänä, oli pahaksi onneksi sitten illalla alkanut vähän sataa tihuttamaan ja piti mökin suurpyykki viedä saunaan kuivumaan. No, ei se mitään, kuivaahan nuo sielläkin ja kun huomenna on muutenkin saunapäivä, niin sitten varmaan kuivaa vielä paremmin, etenkin kun vähän lämmitetään kiuasta.
Tuli seuraava päivä, Justiina meni saunalle, laittoi kiukaan alle tulet, mutta mitä ihmettä, hetken aikaa kiukaan lämmettyä, oli saunan kiukaanpuoleisesta seinähirren raosta alkanut tupruta savua. Siitä paikasta oli hätääntynyt Jooseppi mennyt ulkorapulle, huutaen ilmoittamaan saunalla olevalle Justiinalle: "Hei Justiina! Justiina hei! tokko sinä huomoat, saunan seinässä valakeata, nyt siellä sisällä pyykit pallaa!, …"
”No ei siellä silloin varmaan oo voatteita sisällä kun saona pallaa", huusi Justiina kuuluvalla äänellä ulkorapulla olevalle Joosepille.
Tuon mökkiläisten hätäisen keskustelun sattui kuulemaan naapurinmies, joka jonkin ajan mentyä, hoitikin asian totuudenmukaisena viranomaisten kysellessä, että mitä tuolla naapurissa tapahtuikaan kyseisenä saunan lämmityspäivänä.
Ei ollut vastaavaa hyötyä vakuutuksen korvausmäärien korotuksesta, ei saaneet saunapalosta korvausta, etenkään kun ennen palokuntaa ensimmäiseen hätään ehti vesiämpärin kanssa tuo valpas ja hyväkuuloinen naapurinmies. 

Heikki Penttinen