Kannatti edellistalvina valitella ja kirjoitella yleisönosastoihin lumen puutteesta. Viesti on mennyt perille. Nyt sitä lunta siten tuli ihan mukavasti.
Lumen puute aiheuttaa suomalaisissa henkisiä ja fyysisiä pahoinvoinnin oireita, jotka tämän talven osalta voidaan unohtaa.
Pimeä syksy edistää kaamosmasennusta, samoin kevättalvi, jos ei satu lunta olemaan. Liikenneturvallisuus vaarantuu, kun autojen valot eivät mustalla asvaltilla tahdo näyttää mitään.
Kun lunta tulee, koko maisema valaistuu. Valoisaksi käy myös mieliala. Lapset ovat iloisia, kun pääsevät lumileikkien pariin. Lumeton talvi tekee lapsista kärttyisiä ja kiukuttelevia. Koulukiussaminenkin varmaan lisääntyy.
Aikuisväestölle reippaat lumityöt ovat tervetullutta hyötyliikuntaa. Muskelit kasvavat ja hapenottokyky lisääntyy. Kun yhdet lumityöt on tehty, jää talvinen reippailija katselemaan taivaalle ja toivoskelee uusien lumisateiden runsasta tuloa. Eikä ole viime aikoina pahasti pettynytkään. Hyväkuntoinen lumikolailija voi lähteä reippaalla mielellä kevättä kohti.
On hyvä, että maassamme on herätty huomaamaan lumen monet hyötypuolet. Jopa suurissa kaupungeissa on syntymässä pelastus- ym. viranomaisten aloitteesta ajatus, että kaupungin aura-autojen ja -traktorien katujen varsille suurilla lumivalleilla saartamat autot kaivetaan kansalaisten omin voimin sieltä esiin. Heitä patistellaan myös lapioimaan ajoreittejä paloautoille ja puhdistelemaan katuja muutenkin. Näin kaupunkien työmiesten lumiurakka helpottuu eivätkä ole työehtosopimusneuvotteluissa vaatimassa niin suuri palkankorotuksia kuten muussa tapauksessa epäilemättä kävisi. Tämä on vähän niin kuin talvisodan hengen uudelleen elpymistä.
Näkyypä taas tupruttavan oikein kunnolla. Täytyy taas lähteä lumitöihin. Kun kiirettä pitää, saattaa kotipihalla saman lumipyryn aikana avautua mahdollisuus tehdä peräjälkeen kahdetkin lumityöt samalla rupeamalla.